Saa­me­lais­kult­tuu­ri­kes­kus Sajos

Iden­ti­teet­tiä ark­ki­teh­tuu­ril­la

Saa­me­lais­kult­tuu­riin liit­ty­viä jul­ki­sia raken­nuk­sia on hyvin vähän, ja perin­tei­ses­ti raken­nuk­set ja raken­nel­mat ovat olleet tur­ve­kam­me­ja, siir­rel­tä­viä kotia ja pie­niä puu­ra­ken­nuk­sia. Esi­ku­vien puut­tees­sa ark­ki­teh­tuu­rin läh­tö­koh­dak­si otet­tiin duod­ji, saa­me­lais­ten käsi­työ­pe­rin­ne. Duod­jin este­tiik­ka kum­pu­aa käy­te­tyn mate­ri­aa­lin tek­nis­ten omi­nai­suuk­sien sekä muo­to­jen tehok­kaas­ta ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ta käy­tös­tä. Käsi­työ­pe­rin­teen tyy­pil­li­siä piir­tei­tä on myös har­kit­tu tyy­li ja koris­teel­li­suus, joil­la on koros­tet­tu pai­kal­lis­ta iden­ti­teet­tiä. Saa­me­lais­kult­tuu­ri­kes­kus Sajok­sen muo­to­kie­li, toi­min­nal­li­suus ja tun­nel­ma kum­pu­aa näis­tä samois­ta peri­aat­teis­ta; tavoit­tee­na on ollut luo­da kes­tä­vä, kau­nis ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen raken­nus, joka vah­vis­taa saa­me­lais­kult­tuu­ria ark­ki­teh­tuu­rin kei­noin.